Vilhelmiina Piipponen, 29, oli työkokeilussa KIERTO-hankeen kautta Tampereen evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän hävikkiruokakeittiöllä Nekalassa. Tammikuusta maaliskuuhun asti kestänyt työkokeilu auttoi häntä tunnistamaan paremmin omat vahvuutensa ja antoi uusia ideoita hänelle sopivista oman alan työtehtävistä.
Vilhelmiina Piipponen kertoo omin sanoin taustastaan ja kokemuksistaan työkokeilussa.

Työkokeiluni hävikkiruokakeittiöllä

Päädyin työkokeiluun valmistuttuani filosofian maisteriksi marraskuussa 2020. Valmistumistani edelsi vuoden sairausloma, jonka jälkeen jatkoin kesken jääneen graduni loppuun. Valmistuin kirjallisuustieteestä, joka tutkii taiteen merkitystä yhteiskunnassa. Tällä alalla tehtävänkuvat ovat niin kirjavia, että alan osaajille on vaikea nimetä yhtä varsinaista ammattia. Opiskeluaikana tein opintojeni ohella muiden alojen töitä, mukaan lukien kahvilatyöt, joten valmistuttuani minulla ei juuri ollut kokemusta oman alani töistä. Sairastumisen jälkeen minua epäilytti sekä oma työkykyni että työtaitoni, vaikka valmistuinkin opinnoistani. Mietin myös alanvaihtoa kahvilapuolelle, koska siellä työnteko ja lopputulos ovat konkreettisempia kuin kirjoitustöissä. Ajattelin, että työkokeilussa minulle selviäisi jaksanko töissä ja kannattaako minun siirtyä kahvila-alalle.

Työkokeiluni alkoi tammikuussa 2021 Nekalan seurakuntatalolla. Ohjaaja Olli Rinta-Mantilan ja työhönvalmentaja Anita Aaltojärven kanssa sovimme, että kokeilu alkaa keittiöltä, josta on myöhemmin mahdollista siirtyä kahvilapuolelle. Työhön kuului ruuanvalmistusta hävikkiraaka-aineista, jotka haettiin Nekalassa sijaitsevalta seurakuntayhtymän ylläpitämältä Ruokapankilta. Ruuan kuljetuksista vastasi hankkeen kuljettaja Tuomas ”Tonttu” Soittu. Valmistamamme ruoka menee Tampereen kaupungin tilaamana erilaisille kuntoutusryhmille ja vähävaraisille henkilöille. Pääsin kokeilemaan ruuan tarjoilua Tampereen seurakunnan Voimavara-ryhmissä sekä ruuan jakamista Nekalan seurakunnan Porinapöydässä, jonka ruoka-annokset tarjoiltiin korona-aikana mukaan take away -annoksina. Minun lisäkseni keittiöllä oli myös muita työkokeilijoita ja suomen kielen harjoittelijoita.

Keittiöllä opin paljon ruuanvalmistuksesta, hävikkiruuan hyödyntämisestä ja kiertotaloudesta. Opin, että reseptejä voi vähän soveltaa sen mukaan, mitä raaka-aineita on tarjolla. Vastaan tuli myös uusia reseptejä, joiden toteuttamisesta opin vähintään periaatteet. Kahvilaa ajatellen sain keskittyä enemmän leipomiseen ja ruuanvalmistuksessa auttamiseen. Kokeilun aikana leivoin muun muassa perinteistä pullaa sekä uudempia leivonnaisia kuten laskiaispullakakkua ja keltajuuripiirasta. Näitä leivonnaisia kokeiltiin ensimmäistä kertaa ja niiden reseptit täytyi suurentaa vastaamaan isompia määriä. Helmikuussa osallistuin lisäksi KIERTO-hankkeen järjestämään Kiertotalous työelämätaitona -etäkoulutukseen, jossa sain laajemman kuvan kiertotaloudesta ilmiönä.

Keittiötyön sivussa opin monta muutakin asiaa. Huomasin, että työssä jaksamista helpottaa, jos vapaa-ajan harrastuksiin ei suhtaudu kuin työhön. Keittiöllä puolestaan kävi ilmi, että jos työt haluaa saada tehdyksi, kannattaa pitää taukoja. Välillä kiireisessä työssä oli myös pakko oppia tavoittelemaan riittävän hyvää tulosta täydellisen lopputuloksen sijaan. Ruokaa valmistaessa opin tekemään tiimityötä muiden ruuanlaittajien kanssa, jotta ruuat olivat valmiita ajallaan. Samalla tutustuin uusiin ihmisiin, jotka olivat hankkeessa mukana eri tavoin. Työyhteisö auttoi tunnistamaan omia vahvuuksiani ja oli tukena työn tekemisessä.

Aika nopeasti osoittautui, että alan vaihto ei välttämättä onnistuisi. Vaikka kahvilatyö kiinnosti, 18 litran vetoisten ruoka-astioiden kantaminen ja 150 pullan taikinan tekeminen osoittivat, että ruuanlaittoon tai leivontatyöhön olisi tarvittu jotain muutakin kuin kirjoittajatausta. Työssä olisi vaadittu myös kykyä keskittyä samaan aikaan useampaan asiaan, mikä ei kuulu vahvuuksiini. Ryhdyin siis miettimään muita työvaihtoehtoja.

Työn lomassa mieleeni tuli uusia ideoita siitä, mihin voisin hyödyntää koulutustani. Keittiöllä työskenteli jonkin aikaa kanssani maahanmuuttaja, jolle suomen kielen käyttäminen oli edelleen haastavaa. Hänen kanssaan jutellessa syntyi ajatus, että voisin ehkä hyödyntää suomen kielen tuntemustani S2 eli suomi toisena kielenä -opettajana. Olin myös tehnyt yhdessä ohjaajan kanssa joitakin Instagram-päivityksiä keittiöllä valmistetuista ruuista ja leivonnaisista. Alkoi näyttämään siltä, että omalta alaltakin voisi löytyä kiinnostavia töitä suomen kielen tai viestinnän puolelta.

Työkokeilussa pääsin tutustumaan Ruokapankin toimintaan ja se yllätti, kuinka paljon hävikkiruokaa syntyy. Mieleeni tuli, että uutisointia paikallisesta hävikkiruuasta ja sen jatkojalostuksesta voisi olla enemmänkin. Toisaalta hävikkiruuan valmistamisesta voivat kertoa myös hävikkiruuan valmistajat esimerkiksi somepäivitysten kautta. Keittiön puolella työskennellessä kuitenkin havaitsin, että työn lomassa ei juuri jää aikaa tehdystä työstä kirjoittamiseen. Huomasin, että työssä olisi tarvetta viestinnän ammattilaiselle, mikä laajensi kuvaani viestinnän työpaikoista.

Puhuimme työkokeilun jatkosta ohjaajan ja työhönvalmentajan kanssa. He selvittävät parhaillaan, onnistuuko työkokeilun jatko suomen kielen opetuksen tai viestinnän puolella. Ohjaaja Ollille ja työhönvalmentaja Anitalle kuuluukin kiitos siitä, että olen työkokeilun kautta saanut mietittyä eri työvaihtoehtoja ja löytänyt seuraavia tavoitteita. Toivon, että tämän kokemuksen pohjalta joku muukin voisi rohkaistua hakemaan työkokeiluun Nekalan hävikkiruokakeittiölle.


Teksti: Vilhelmiina Piipponen

Kuva: Merja Häikiö